Tarjolla oli...
...juustokakkua,
...suolapalana kurpitsapiirasta,
...sekä muumion sormia,
....kun taas suun sai makeaksi myrkkyhämähäkkien valtaamilla muffinsseilla.
Liljoja tunnelman luomiseksi.
Juhlavieraat koostuivat tänä vuonna velhosta ja hänen mustasta kissastaan, tuhmasta sisäköstä ja hänen kummipojastaan, peikosta, keijusta, punahilkasta sekä merirostovosta.
Niin, ja olohuoneessamme pyörähteli tietenkin, kukapa muukaan kuin Black ballerina.
Also known as Black Swan:
Juhlat jatkuivat PRKL clubin halloweentsempaloissa. Olin kuvitellut, että tänä vuonna suunnilleen joka toinen vastaantuleva naishenkilö, ja ehkä muutama mieskin, olisi pukeutunut Mustaksi Joutseneksi. Höpsis, en nähnyt ainuttakaan!Itse asiassa, en ole kovin varma, tunnistivatko ihmiset edes kuka olin. Tasan kaksi henkilöä kommentoi minulle baarissa jotain, ilmaisten tunnistavansa joutsenen, kun taas suunnilleen joka toinen kävi heittämässä ylävitoset seuralaiseni Jack Sparrown kanssa. Tahtoipa joku napata yhteisen fanikuvankin itsestään Kapteenin kanssa.
No yksi englantia puhuva maskeeraaja tuli kuitenkin kehumaan luomustani kysellen, olenko itsekin maskeeraaja. Täytyy myöntää, ne kehut osuivat suoraan sydämeen kaiken ajan ja vaivan jälkeen, jota olin asuni eteen nähnyt. Toinen kommentoija suositteli katsomaan Roman Polanskin The Tenantin. Se tuli niin yllättäen, etten ehtinyt edes kommentoida kyllä nähneeni klassikon jo. En ollut asiaa ajatellut, mutta toki näissä elokuvissa on tietynlaista skitsofreenista samankaltaisuutta.
Meidän yhdeksän hengen seurueestamme tasan kaksi oli nähnyt inspiraationi lähteenä toimineen filmin. Ne kaksi olimme minä ja mieheni. Hämmästyttävää!Harmistus sentään kuvien huonolaatuisuutta. Kiire oli juhlapäivänä lähes musertava, yllättäen. Emme siis ehtineet säätää valoja niin, että pokkarillamme olisi saanut hyvälaatuisia kuvia. Hyvä, että ehdittiin räpsiä edes nämä.
No, mekko ja muut asun osat ovat tallessa, joten voin päästää mustan ballerinan irti halutessani milloin tahansa uudestaan, ja napsia sitten vaikka lisää kuvia. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen asu-/maskikokonaisuuteeni, vaikka muutamaan kertaan epäilytti, ettei maskista tulekaan mitään -en nimittäin ehtinyt testaamaan sitä kertaakaan etukäteen millään lailla, ja jouduin siis vetämään meikit kovassa kiireessä naamaan ihan extempore. (Kiireeseen hiustenlaitossa en edes mene tällä erää.) Jos olisi ollut aikaa, olisin todennäköisesti heittänyt muutamat itkupotkuraivarit kesken meikkauksen, epätoivon hetkiä nimittäin koettiin, kun mistään ei meinannut tulla mitään.
Jack-paran maskeeraukset vasta jäivätkin kiireessä viimeistelyn tarpeeseen. Tämän huomasi vasta jälkeenpäin salamalla otetuissa kuvissa. Todennäköisesti valaistus sekä meillä että clubilla ei kuitenkaan paljastanut totuutta.
Tämä kaveri uhrattiin edellä mainittua piirasta varten. Elämäni ensimmäisen kurpitsankaiverruksen tulos! (Olin aika ylpeä) Tosin, mies toki auttoi.
Ensi vuodeksi meidät onkin jo kutsuttu toisaalle, joten siivouksen ja ruokien aiheuttama kiire ja kaaos on jonkun muun ongelma. Me voimme keskittyä vain ja ainoastaan laittautumiseen ja juhlimiseen. Rentouttava ajatus, täytyy myöntää. Ehkä pitääkin ehdottaa ensi vuoden isännöivälle parille vuorovuosittaisia juhlia?... Kerran kahteen vuoteen tuo ruljanssi olisi varmasti huomattavasti järjestäjäystävällisemmän tuntuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti