Meijän puolue on tiedotuskampanja, jonka tavoitteena on herättää ajatuksia romanien tilanteesta Suomessa. Tässäpä muutama mahtikipale kampanjaan liittyen, tykkään!
Romaneihin kohdistuvat negatiiviset asenteet ja stereotypiat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa siirtyneet sukupolvelta toiselle ilman että niitä on juurikaan kyseenalaistettu. Tämä on näkynyt käytännössä myös syrjintänä työnhaussa ja asunnon saamisessa. Syrjinnän ja syrjäytymisen seurausketju näkyykin erityisen selkeästi juuri romaneiden kohdalla.
Meijän puolue -kampanjan tarkoituksena on viestittää, että ihmiset tulee kohdata yksilöinä eikä vain ryhmänsä edustajina.
Linkki kampanjan sivuille.
Linkki kampanjan facebooksivulle.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
torstai 10. marraskuuta 2011
This was Halloween...!
Tältä näyttivät vuoden 2011 kauhukestit.
Tarjolla oli...
...juustokakkua,
...suolapalana kurpitsapiirasta,
...sekä muumion sormia,
....kun taas suun sai makeaksi myrkkyhämähäkkien valtaamilla muffinsseilla.
Liljoja tunnelman luomiseksi.
Juhlavieraat koostuivat tänä vuonna velhosta ja hänen mustasta kissastaan, tuhmasta sisäköstä ja hänen kummipojastaan, peikosta, keijusta, punahilkasta sekä merirostovosta.
Niin, ja olohuoneessamme pyörähteli tietenkin, kukapa muukaan kuin Black ballerina.
Also known as Black Swan:
Juhlat jatkuivat PRKL clubin halloweentsempaloissa. Olin kuvitellut, että tänä vuonna suunnilleen joka toinen vastaantuleva naishenkilö, ja ehkä muutama mieskin, olisi pukeutunut Mustaksi Joutseneksi. Höpsis, en nähnyt ainuttakaan!
Itse asiassa, en ole kovin varma, tunnistivatko ihmiset edes kuka olin. Tasan kaksi henkilöä kommentoi minulle baarissa jotain, ilmaisten tunnistavansa joutsenen, kun taas suunnilleen joka toinen kävi heittämässä ylävitoset seuralaiseni Jack Sparrown kanssa. Tahtoipa joku napata yhteisen fanikuvankin itsestään Kapteenin kanssa.
No yksi englantia puhuva maskeeraaja tuli kuitenkin kehumaan luomustani kysellen, olenko itsekin maskeeraaja. Täytyy myöntää, ne kehut osuivat suoraan sydämeen kaiken ajan ja vaivan jälkeen, jota olin asuni eteen nähnyt. Toinen kommentoija suositteli katsomaan Roman Polanskin The Tenantin. Se tuli niin yllättäen, etten ehtinyt edes kommentoida kyllä nähneeni klassikon jo. En ollut asiaa ajatellut, mutta toki näissä elokuvissa on tietynlaista skitsofreenista samankaltaisuutta.
Meidän yhdeksän hengen seurueestamme tasan kaksi oli nähnyt inspiraationi lähteenä toimineen filmin. Ne kaksi olimme minä ja mieheni. Hämmästyttävää!
Harmistus sentään kuvien huonolaatuisuutta. Kiire oli juhlapäivänä lähes musertava, yllättäen. Emme siis ehtineet säätää valoja niin, että pokkarillamme olisi saanut hyvälaatuisia kuvia. Hyvä, että ehdittiin räpsiä edes nämä.
No, mekko ja muut asun osat ovat tallessa, joten voin päästää mustan ballerinan irti halutessani milloin tahansa uudestaan, ja napsia sitten vaikka lisää kuvia. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen asu-/maskikokonaisuuteeni, vaikka muutamaan kertaan epäilytti, ettei maskista tulekaan mitään -en nimittäin ehtinyt testaamaan sitä kertaakaan etukäteen millään lailla, ja jouduin siis vetämään meikit kovassa kiireessä naamaan ihan extempore. (Kiireeseen hiustenlaitossa en edes mene tällä erää.) Jos olisi ollut aikaa, olisin todennäköisesti heittänyt muutamat itkupotkuraivarit kesken meikkauksen, epätoivon hetkiä nimittäin koettiin, kun mistään ei meinannut tulla mitään.
Jack-paran maskeeraukset vasta jäivätkin kiireessä viimeistelyn tarpeeseen. Tämän huomasi vasta jälkeenpäin salamalla otetuissa kuvissa. Todennäköisesti valaistus sekä meillä että clubilla ei kuitenkaan paljastanut totuutta.
Tämä kaveri uhrattiin edellä mainittua piirasta varten. Elämäni ensimmäisen kurpitsankaiverruksen tulos! (Olin aika ylpeä) Tosin, mies toki auttoi.
Ensi vuodeksi meidät onkin jo kutsuttu toisaalle, joten siivouksen ja ruokien aiheuttama kiire ja kaaos on jonkun muun ongelma. Me voimme keskittyä vain ja ainoastaan laittautumiseen ja juhlimiseen. Rentouttava ajatus, täytyy myöntää. Ehkä pitääkin ehdottaa ensi vuoden isännöivälle parille vuorovuosittaisia juhlia?... Kerran kahteen vuoteen tuo ruljanssi olisi varmasti huomattavasti järjestäjäystävällisemmän tuntuinen.
Tarjolla oli...
...juustokakkua,
...suolapalana kurpitsapiirasta,
...sekä muumion sormia,
....kun taas suun sai makeaksi myrkkyhämähäkkien valtaamilla muffinsseilla.
Liljoja tunnelman luomiseksi.
Juhlavieraat koostuivat tänä vuonna velhosta ja hänen mustasta kissastaan, tuhmasta sisäköstä ja hänen kummipojastaan, peikosta, keijusta, punahilkasta sekä merirostovosta.
Niin, ja olohuoneessamme pyörähteli tietenkin, kukapa muukaan kuin Black ballerina.
Also known as Black Swan:
Juhlat jatkuivat PRKL clubin halloweentsempaloissa. Olin kuvitellut, että tänä vuonna suunnilleen joka toinen vastaantuleva naishenkilö, ja ehkä muutama mieskin, olisi pukeutunut Mustaksi Joutseneksi. Höpsis, en nähnyt ainuttakaan!Itse asiassa, en ole kovin varma, tunnistivatko ihmiset edes kuka olin. Tasan kaksi henkilöä kommentoi minulle baarissa jotain, ilmaisten tunnistavansa joutsenen, kun taas suunnilleen joka toinen kävi heittämässä ylävitoset seuralaiseni Jack Sparrown kanssa. Tahtoipa joku napata yhteisen fanikuvankin itsestään Kapteenin kanssa.
No yksi englantia puhuva maskeeraaja tuli kuitenkin kehumaan luomustani kysellen, olenko itsekin maskeeraaja. Täytyy myöntää, ne kehut osuivat suoraan sydämeen kaiken ajan ja vaivan jälkeen, jota olin asuni eteen nähnyt. Toinen kommentoija suositteli katsomaan Roman Polanskin The Tenantin. Se tuli niin yllättäen, etten ehtinyt edes kommentoida kyllä nähneeni klassikon jo. En ollut asiaa ajatellut, mutta toki näissä elokuvissa on tietynlaista skitsofreenista samankaltaisuutta.
Meidän yhdeksän hengen seurueestamme tasan kaksi oli nähnyt inspiraationi lähteenä toimineen filmin. Ne kaksi olimme minä ja mieheni. Hämmästyttävää!Harmistus sentään kuvien huonolaatuisuutta. Kiire oli juhlapäivänä lähes musertava, yllättäen. Emme siis ehtineet säätää valoja niin, että pokkarillamme olisi saanut hyvälaatuisia kuvia. Hyvä, että ehdittiin räpsiä edes nämä.
No, mekko ja muut asun osat ovat tallessa, joten voin päästää mustan ballerinan irti halutessani milloin tahansa uudestaan, ja napsia sitten vaikka lisää kuvia. Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen asu-/maskikokonaisuuteeni, vaikka muutamaan kertaan epäilytti, ettei maskista tulekaan mitään -en nimittäin ehtinyt testaamaan sitä kertaakaan etukäteen millään lailla, ja jouduin siis vetämään meikit kovassa kiireessä naamaan ihan extempore. (Kiireeseen hiustenlaitossa en edes mene tällä erää.) Jos olisi ollut aikaa, olisin todennäköisesti heittänyt muutamat itkupotkuraivarit kesken meikkauksen, epätoivon hetkiä nimittäin koettiin, kun mistään ei meinannut tulla mitään.
Jack-paran maskeeraukset vasta jäivätkin kiireessä viimeistelyn tarpeeseen. Tämän huomasi vasta jälkeenpäin salamalla otetuissa kuvissa. Todennäköisesti valaistus sekä meillä että clubilla ei kuitenkaan paljastanut totuutta.
Tämä kaveri uhrattiin edellä mainittua piirasta varten. Elämäni ensimmäisen kurpitsankaiverruksen tulos! (Olin aika ylpeä) Tosin, mies toki auttoi.
Ensi vuodeksi meidät onkin jo kutsuttu toisaalle, joten siivouksen ja ruokien aiheuttama kiire ja kaaos on jonkun muun ongelma. Me voimme keskittyä vain ja ainoastaan laittautumiseen ja juhlimiseen. Rentouttava ajatus, täytyy myöntää. Ehkä pitääkin ehdottaa ensi vuoden isännöivälle parille vuorovuosittaisia juhlia?... Kerran kahteen vuoteen tuo ruljanssi olisi varmasti huomattavasti järjestäjäystävällisemmän tuntuinen.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Champagne Circus II
Viime lauantaina saimme taas nauttia sirkushuveista. Tämä kulunut vuosi onkin ollut yhtä sirkusta!
Paita: Second hand (Itsepalvelukirppis Dom, Helsinki)
Tuubitoppi: (Joku ikivanha) VeroModa tms.
Henkselit: Second hand (Itsepalvelukirppis Dom, Helsinki)
Korsetti: Morticia
Hame: Morticia
Sukkahousut: Cyber Shop
Kengät: Second hand (Valtteri, Helsinki)
Edellisestä Shampanjasirkuksesta ei ollut kulunut kuin puolisen vuotta. Tämä ilmeisesti oli liian lyhyt aika, sillä väkeä oli mielestäni paljon vähemmän, kuin huhtikuussa. Säälittävän vähän. Oikein harmitti, kuinka tällainen hieno tapahtuma, Vanhan ylioppilastalon upeissa puitteissa ei onnistu keräämään tämän enempää ihastelijoita! Lipuilla oli toki hintaa, mutta toisaalta Tiger Lillies Freakshown, tai Circus Of Horrorsin liputkin maksoivat ihan mukavasti, ja silti väkeä riitti Savoyn salin täydeltä. Ja useana iltana vieläpä. Toki Champagne Circus on paljon pienimuotoisempi tapahtuma, kuin nuo edellä mainitut spektaakkelit. Ja tällä kertaa joudun ikäväkseni toteamaan, etten oikeastaan saanut rahoilleni ihan niin hyvin vastinetta, kuin olisin toivonut...
Tämä upea ihana hoopneito Pippa the Ripper ja hänen hulashownsa olivat ehdottomasti illan parasta antia!
Ihana oli tämäkin nainen, urhoollisesti hän hymy huulillaan jatkoi esitystä, vaikka äänentoisto takkuili pahemman kerran (sekin vielä...). Lada Redstar.
Lucky Helliltä olisin odottanut jotain muutakin, kuin aivan tavanomaista (vaikkakin upeaa) burleskia.
Missy Macabre on aina lumoavan ilmiömäinen, mutta mitä hänen tämänkertainen esityksensä oli edelliseen verrattuna? Ei puoliakaan!
Amazing Ari taas, no hän oli taitava akrobaatti ja näyttävä mies, mutta nämä köysitaiteilut vain on viime aikoina niin nähty, että jotain lisää olisin kaivannut. Tuskinpa tämä on miehen ainoa osaamisalue, miksi meille ei näytetty mitään muuta? Edellisen kerran köysitaiteilu oli jotain aivan uutta erikoisen toteutuksen ansiosta, vaikka perusjuttu olikin sama.
No skumppa oli hyvää, seura parasta ja ihmiset upeita, näyttäviä ja kauniita. Puitteet hienot ja esiintyjät hyvät. Kokonaisuudessa olisi silti ollut toivomisen varaa. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen CC, niin olisin varmasti ollut tyytyväinen. Oliko show tarkoitettu siis vain uusille katsojille?
Mikä pahinta, jopa Ophelia Bitzn välilaulut olivat samoja, kuin viimeksi! MIKSI!?! Asut sentään olivat vaihtuneet.
Pettymyksen kyynel sentään. Ei ole mukava olla näin kriittinen, mutta muuhunkaan en nyt pysty.
Laadukkaampaa kuvakimaraa illasta tarjolla esim. täällä.
Paita: Second hand (Itsepalvelukirppis Dom, Helsinki)Tuubitoppi: (Joku ikivanha) VeroModa tms.
Henkselit: Second hand (Itsepalvelukirppis Dom, Helsinki)
Korsetti: Morticia
Hame: Morticia
Sukkahousut: Cyber Shop
Kengät: Second hand (Valtteri, Helsinki)
Edellisestä Shampanjasirkuksesta ei ollut kulunut kuin puolisen vuotta. Tämä ilmeisesti oli liian lyhyt aika, sillä väkeä oli mielestäni paljon vähemmän, kuin huhtikuussa. Säälittävän vähän. Oikein harmitti, kuinka tällainen hieno tapahtuma, Vanhan ylioppilastalon upeissa puitteissa ei onnistu keräämään tämän enempää ihastelijoita! Lipuilla oli toki hintaa, mutta toisaalta Tiger Lillies Freakshown, tai Circus Of Horrorsin liputkin maksoivat ihan mukavasti, ja silti väkeä riitti Savoyn salin täydeltä. Ja useana iltana vieläpä. Toki Champagne Circus on paljon pienimuotoisempi tapahtuma, kuin nuo edellä mainitut spektaakkelit. Ja tällä kertaa joudun ikäväkseni toteamaan, etten oikeastaan saanut rahoilleni ihan niin hyvin vastinetta, kuin olisin toivonut...
Tämä upea ihana hoopneito Pippa the Ripper ja hänen hulashownsa olivat ehdottomasti illan parasta antia!
Ihana oli tämäkin nainen, urhoollisesti hän hymy huulillaan jatkoi esitystä, vaikka äänentoisto takkuili pahemman kerran (sekin vielä...). Lada Redstar.
Lucky Helliltä olisin odottanut jotain muutakin, kuin aivan tavanomaista (vaikkakin upeaa) burleskia.
Missy Macabre on aina lumoavan ilmiömäinen, mutta mitä hänen tämänkertainen esityksensä oli edelliseen verrattuna? Ei puoliakaan!
Amazing Ari taas, no hän oli taitava akrobaatti ja näyttävä mies, mutta nämä köysitaiteilut vain on viime aikoina niin nähty, että jotain lisää olisin kaivannut. Tuskinpa tämä on miehen ainoa osaamisalue, miksi meille ei näytetty mitään muuta? Edellisen kerran köysitaiteilu oli jotain aivan uutta erikoisen toteutuksen ansiosta, vaikka perusjuttu olikin sama.
No skumppa oli hyvää, seura parasta ja ihmiset upeita, näyttäviä ja kauniita. Puitteet hienot ja esiintyjät hyvät. Kokonaisuudessa olisi silti ollut toivomisen varaa. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen CC, niin olisin varmasti ollut tyytyväinen. Oliko show tarkoitettu siis vain uusille katsojille?
Mikä pahinta, jopa Ophelia Bitzn välilaulut olivat samoja, kuin viimeksi! MIKSI!?! Asut sentään olivat vaihtuneet.
Pettymyksen kyynel sentään. Ei ole mukava olla näin kriittinen, mutta muuhunkaan en nyt pysty.
Laadukkaampaa kuvakimaraa illasta tarjolla esim. täällä.
maanantai 3. lokakuuta 2011
The Circus of Horrors
The Circus Of Horrors on kiertänyt maailmaa jo vuodesta 1995 asti. Viikko sitten, eli syyskuun 26. pääsin itse näkemään tämän maailman kuuluisimmaksi freakshowksi kutsutun. Lippujen hankkiminen jäi aivan viime tinkaan, esitystä edeltävälle viikolle, enkä voinut uskoa lippuja, saati sitten kovin kummoisia paikkoja, enää olevan jäljellä. Esitysiltojakin kun oli vain kaksi. Mutta kuinka ollakaan, lippuja oli ja paikat rivillä 4 olivat juuri passelit!
Tämä englantilainen Kauhujen sirkus oli nyt käsittääkseni ensimmäistä kertaa Suomessa, osana ensimmäistä Pohjoismaiden kiertuettaan. Kuten The Tiger Lillies Freakshowssa, myös tätä esitystä säesti livebändi. Tunnelma ja koko show oli kuitenkin hyvin eri tyylinen kuin edellä mainitussa. Muun muassa tältä homma näytti:
Ja kuinka ollakaan, myös rullaluistelu kuului repertuaariin. Jokohan ensi kerralla Derby treeneissä vedetään näin?... :
Aivan käsittämätöntä! Itse kun pysyy luistimilla juuri ja juuri pystyssä ja pääsee etenemään vähän milloin mitenkin, vaativammasta puhumattakaan, ei voi käsittää tuollaista taituruutta! Ja nimenomaan, kun tietää, miten haastavia aivan perusjututkin voi olla, osaa aivan eri tavalla arvostaa tämänkaltaisia taidonnäytteitä. (Toisaalta, tokihan tässä esityksessä on kyse paljon muustakin, kuin vain rullaluistelusta.)
Esiintyjiä saattoi tavata myyntipöydän takana ennen ja jälkeen esityksen, sekä tietenkin väliajalla.
Itse olin päivän jälkeen paitsi kokemusta, myös älyttömän hienoa paitaa rikkaampi!
Tämä onkin ehtinyt olla päällä jo useaan kertaan esitystä seuranneella viikolla. (Enkä voinut vastustaa kiusausta pistää paitaa päälle hammaslääkärireissullekaan...)
Tällainen sen sijaan oli itse sirkusasuni tällä kertaa. Kelvollisia kuvia ei juuri ollut kameraan tallentunut. Tai siis kuvat kyllä olivat kelvollisia, mutta kuvattava näytti jostain syystä aivan idiootilta. Vieläkin enemmän kuin yleensä siis.
Jakku: second hand
Mekko: Seppälä
Kaulakoru: Ofelia Market (muistaakseni) en muista tekijää :/
Hanskat: Backstreet
Korsetti: Morticia
Sukkahousut: Stockman
Kengät: second hand, Valtteri
Miehen kengät: Garageland
4 euron löytöni.
Tämä englantilainen Kauhujen sirkus oli nyt käsittääkseni ensimmäistä kertaa Suomessa, osana ensimmäistä Pohjoismaiden kiertuettaan. Kuten The Tiger Lillies Freakshowssa, myös tätä esitystä säesti livebändi. Tunnelma ja koko show oli kuitenkin hyvin eri tyylinen kuin edellä mainitussa. Muun muassa tältä homma näytti:
Ja kuinka ollakaan, myös rullaluistelu kuului repertuaariin. Jokohan ensi kerralla Derby treeneissä vedetään näin?... :
Aivan käsittämätöntä! Itse kun pysyy luistimilla juuri ja juuri pystyssä ja pääsee etenemään vähän milloin mitenkin, vaativammasta puhumattakaan, ei voi käsittää tuollaista taituruutta! Ja nimenomaan, kun tietää, miten haastavia aivan perusjututkin voi olla, osaa aivan eri tavalla arvostaa tämänkaltaisia taidonnäytteitä. (Toisaalta, tokihan tässä esityksessä on kyse paljon muustakin, kuin vain rullaluistelusta.)
Esiintyjiä saattoi tavata myyntipöydän takana ennen ja jälkeen esityksen, sekä tietenkin väliajalla.
Itse olin päivän jälkeen paitsi kokemusta, myös älyttömän hienoa paitaa rikkaampi!
Tämä onkin ehtinyt olla päällä jo useaan kertaan esitystä seuranneella viikolla. (Enkä voinut vastustaa kiusausta pistää paitaa päälle hammaslääkärireissullekaan...)Tällainen sen sijaan oli itse sirkusasuni tällä kertaa. Kelvollisia kuvia ei juuri ollut kameraan tallentunut. Tai siis kuvat kyllä olivat kelvollisia, mutta kuvattava näytti jostain syystä aivan idiootilta. Vieläkin enemmän kuin yleensä siis.
Jakku: second handMekko: Seppälä
Kaulakoru: Ofelia Market (muistaakseni) en muista tekijää :/
Hanskat: Backstreet
Korsetti: Morticia
Sukkahousut: Stockman
Kengät: second hand, Valtteri
Miehen kengät: Garageland
4 euron löytöni.
torstai 22. syyskuuta 2011
Vielä kerran haluan olla SAKKOLIHAA!
Eilen toteutin lopultakin erään haaveeni ja kävin Kallio Rolling Rainbown järjestämässä Open Skatessa. Jo kolme kertaa olen ehtinyt paikan päälle katsomaan Derbymatsia Pasilan Urheilutalolle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vedin itse kaksiriviset nelipyöräiset jalkaan ja otin ensimmäiset bambipotkaisuni.
En osannut yhtään mitään, oli fyysisesti erittäin rankkaa ja henkisesti haastavaa. Ensimmäisen kerran tunsin itseni tyhmäksi jo varusteita pukiessa, eikä kerta jäänyt todellakaan viimeiseksi. Tänään on kaikki paikat aivan jumissa ja eritoten jalat ja reidet todella kipeät. Eli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus!!! On se vain pirun hieno laji!
Harjoittelimme lainaluistimilla ja suojilla sen ovaalin radan luistelua, kaatumisia yhdelle ja molemmille polville. Teimme muutamia muita harjotteita, sekä vähän lihaskuntoa ja venytyksiä. Lopuksi kokeneemmat rullaajat näyttivät miten jammataan. Tilaisuus kesti kuudesta yhdeksään ja suunnilleen kaksi tuntia siitä taisi mennä ensikertalaisillakin luistimilla!
Itse en ehtinyt jäädä katsomaan jameja loppuun, kun kiire Tavastialle painoi päälle. Olikin oikein mukava rentoutua treenin (- sillä todellinen treeni se jo oli!) jälkeen kuivan omenasiiderin äärellä. Vaikka täytyy myöntää, että Jericho Fuzzin ja Barbe-Q-Barbiesin keikat katsoin seinään nojaillen ja the Death of Gagarin jo istualtaan. Treenin jälkeen jalat olivat niin hapoilla, että jo portaiden käveleminen alas tuntui todella paljon, saati sitten muutaman tunnin seisoskelu Tavastialla! Onneksi älysin laittaa jalkaan suht matalakorkoiset buutsit!
Viime viikollahan makoilin suurimman osan viikosta kuumeessa, eikä flunssa ja yskä vieläkään ole hellittänyt. Senkin takia eilen oli niin rankkaa. Tosin kesän laiskottelu, jolloin ainoaksi urheiluksi jäi rannalle pyöräily tai "hauiskäännöt" nimeltä Mojitolasia huulille, varmaan selittää myös osansa tämän päivän lihasjumeista.
Joka tapauksessa nyt olisi aika päättää jatkaakko lajin parissa tämän Open Skate testikerran jälkeen. Koska nään sen lähinnä sulana hulluutena, että jättäisin tämän kokeilematta, päätös jatkaa ei ole vaikea tehdä. Helsingissähän on kaksikin seuraa, eikä minulla ole minkäänlaisia perusteita sille, kumman valitsisin. Kallio Rolling Rainbow nyt vain sattui järjestämään testikerran ensin, ja heidän Sakkoliha- eli alkeiskurssinsakin alkaa aiemmin, joten siinäpä ne perusteet sitten. Käsittääkseni KRR:n alkeiskurssi on myös huomattavasti halvempi, vaikkakin sitä on vaikea verrata, kun en ole aivan perillä, mitä kummankin seuran alkeiskurssi pitää sisällään. Eipä siinä sitten, kun varusteita tilaamaan ja seuraavia reenejä odotellessa..! Huh, hui, iik ja apua!
Ja vielä sananen Tavastian reissusta. Kaikki kolme keikkaa olivat oikein hyviä. Suhon muuvit ovat aina vertaansa vailla! Jericho Fuzz on niin erinomainen orkesteri, että oli hienoa nähdä se Tavastiallakin välistä jonkun Lepakkomiehen sijaan. Viimeksi Kallio Kukkii keikalla äänentoisto ja tekniikka tökkivät pahasti, joten nyt bändi sai tosiaan ansaitsemansa puitteet. Harmi, että väkeä oli vain vähän ensimmäisen keikan aikana.
Myös Barbe-Q-Barbies oli Kalliossa, mutta jostain käsittämättömästä syystä en oikein muista heidän esiintymistään siellä. Ihan hyvää tyttörokkia, vaikken olekaan mikään maailman suurin perusrokin ystävä. Heidän uusi balladinsa eritoten oli mukava ja hieno lisä keikkasettiin. Menevää musiikkia ja ihan uskottavaa rokkia, mutta jotenkin vähän tasapaksua...Barbeilla ei taida olla vielä oikein tarpeeksi omia biisejä, eikä ennen kaikkea riittävän paljon todella hyviä biisejä. Ainakin yksi coverikin kuultiin eilen.
The Death of Gagarin, jonka julkkarit olivat kyseessä, olikin aika uusi tuttavuus. Kotona aiemmin kuunnellusta levystä ei jäänyt oikein mitään muistikuvia, mutta ainakin livenä bändi toimi erittäin hyvin! Iso kuuden hengen kokoonpano. Näyttävää menoa. Greisi kitaristi! Koko bändi oli kyllä jokseenkin greisi. Mutta hienoa, toimivaa musiikkia. Pitää kuunnella levy uudestaan näin keikan jälkeen. Encorea emme jääneet kuuntelemaan, sillä oli jo todella myöhä, ja aamulla tiedossa aikainen herätys.
Kaiken kaikkiaan eilen oli hieno päivä!
(Kuvat: Google)
En osannut yhtään mitään, oli fyysisesti erittäin rankkaa ja henkisesti haastavaa. Ensimmäisen kerran tunsin itseni tyhmäksi jo varusteita pukiessa, eikä kerta jäänyt todellakaan viimeiseksi. Tänään on kaikki paikat aivan jumissa ja eritoten jalat ja reidet todella kipeät. Eli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus!!! On se vain pirun hieno laji!
Harjoittelimme lainaluistimilla ja suojilla sen ovaalin radan luistelua, kaatumisia yhdelle ja molemmille polville. Teimme muutamia muita harjotteita, sekä vähän lihaskuntoa ja venytyksiä. Lopuksi kokeneemmat rullaajat näyttivät miten jammataan. Tilaisuus kesti kuudesta yhdeksään ja suunnilleen kaksi tuntia siitä taisi mennä ensikertalaisillakin luistimilla!
Itse en ehtinyt jäädä katsomaan jameja loppuun, kun kiire Tavastialle painoi päälle. Olikin oikein mukava rentoutua treenin (- sillä todellinen treeni se jo oli!) jälkeen kuivan omenasiiderin äärellä. Vaikka täytyy myöntää, että Jericho Fuzzin ja Barbe-Q-Barbiesin keikat katsoin seinään nojaillen ja the Death of Gagarin jo istualtaan. Treenin jälkeen jalat olivat niin hapoilla, että jo portaiden käveleminen alas tuntui todella paljon, saati sitten muutaman tunnin seisoskelu Tavastialla! Onneksi älysin laittaa jalkaan suht matalakorkoiset buutsit!
Viime viikollahan makoilin suurimman osan viikosta kuumeessa, eikä flunssa ja yskä vieläkään ole hellittänyt. Senkin takia eilen oli niin rankkaa. Tosin kesän laiskottelu, jolloin ainoaksi urheiluksi jäi rannalle pyöräily tai "hauiskäännöt" nimeltä Mojitolasia huulille, varmaan selittää myös osansa tämän päivän lihasjumeista.
Joka tapauksessa nyt olisi aika päättää jatkaakko lajin parissa tämän Open Skate testikerran jälkeen. Koska nään sen lähinnä sulana hulluutena, että jättäisin tämän kokeilematta, päätös jatkaa ei ole vaikea tehdä. Helsingissähän on kaksikin seuraa, eikä minulla ole minkäänlaisia perusteita sille, kumman valitsisin. Kallio Rolling Rainbow nyt vain sattui järjestämään testikerran ensin, ja heidän Sakkoliha- eli alkeiskurssinsakin alkaa aiemmin, joten siinäpä ne perusteet sitten. Käsittääkseni KRR:n alkeiskurssi on myös huomattavasti halvempi, vaikkakin sitä on vaikea verrata, kun en ole aivan perillä, mitä kummankin seuran alkeiskurssi pitää sisällään. Eipä siinä sitten, kun varusteita tilaamaan ja seuraavia reenejä odotellessa..! Huh, hui, iik ja apua!
Ja vielä sananen Tavastian reissusta. Kaikki kolme keikkaa olivat oikein hyviä. Suhon muuvit ovat aina vertaansa vailla! Jericho Fuzz on niin erinomainen orkesteri, että oli hienoa nähdä se Tavastiallakin välistä jonkun Lepakkomiehen sijaan. Viimeksi Kallio Kukkii keikalla äänentoisto ja tekniikka tökkivät pahasti, joten nyt bändi sai tosiaan ansaitsemansa puitteet. Harmi, että väkeä oli vain vähän ensimmäisen keikan aikana.
Myös Barbe-Q-Barbies oli Kalliossa, mutta jostain käsittämättömästä syystä en oikein muista heidän esiintymistään siellä. Ihan hyvää tyttörokkia, vaikken olekaan mikään maailman suurin perusrokin ystävä. Heidän uusi balladinsa eritoten oli mukava ja hieno lisä keikkasettiin. Menevää musiikkia ja ihan uskottavaa rokkia, mutta jotenkin vähän tasapaksua...Barbeilla ei taida olla vielä oikein tarpeeksi omia biisejä, eikä ennen kaikkea riittävän paljon todella hyviä biisejä. Ainakin yksi coverikin kuultiin eilen.
The Death of Gagarin, jonka julkkarit olivat kyseessä, olikin aika uusi tuttavuus. Kotona aiemmin kuunnellusta levystä ei jäänyt oikein mitään muistikuvia, mutta ainakin livenä bändi toimi erittäin hyvin! Iso kuuden hengen kokoonpano. Näyttävää menoa. Greisi kitaristi! Koko bändi oli kyllä jokseenkin greisi. Mutta hienoa, toimivaa musiikkia. Pitää kuunnella levy uudestaan näin keikan jälkeen. Encorea emme jääneet kuuntelemaan, sillä oli jo todella myöhä, ja aamulla tiedossa aikainen herätys.
Kaiken kaikkiaan eilen oli hieno päivä!
(Kuvat: Google)
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Girrrlpower!!!
On niin jännä päivä, ettei järki luista! Yritä siinä sitten opparia edistää...
Tänään pääsen vihdoinkin koittamaan jotain, mistä olen vain varovasti haaveillut viimeiset pari (?) vuotta. Katotaan miten ennakko-odotukset ja todellisuus kohtaavat. Seuraako jatkoa, vai jääkö homma siihen... Saa nähdä!
Illalla vielä lisää tyttöenergiaa:
Tänään kutsuu Tavastia ja The Dead of Gagarinin levynjulkkari keikka. Komppaamassa siis Barbe-Q-Barbies ja Jericho Fuzz.
Toivottavasti en missaa ensin aloittavasta Jericho Fuzzista pätkääkään, olen odottanut tätä Tavastian keikkaa, mutta illan menot uhkaavat mennä pikkusen päällekäin...
Tänään pääsen vihdoinkin koittamaan jotain, mistä olen vain varovasti haaveillut viimeiset pari (?) vuotta. Katotaan miten ennakko-odotukset ja todellisuus kohtaavat. Seuraako jatkoa, vai jääkö homma siihen... Saa nähdä!
Illalla vielä lisää tyttöenergiaa:
Tänään kutsuu Tavastia ja The Dead of Gagarinin levynjulkkari keikka. Komppaamassa siis Barbe-Q-Barbies ja Jericho Fuzz.
Toivottavasti en missaa ensin aloittavasta Jericho Fuzzista pätkääkään, olen odottanut tätä Tavastian keikkaa, mutta illan menot uhkaavat mennä pikkusen päällekäin...
maanantai 19. syyskuuta 2011
Black mermaid's plates
Eräs perustavanlaatuinen puute on vaivannut astiavalikoimaamme. Meillä ei ole ollut jälkiruokalautasia. Tosin tämä puute ei ole kenties ilmennyt millään lailla, enkä ollut sitä oikeastaan edes pannut merkille, mutta tarjonta loi (taas) kysynnän. Bongattuani nämä kaunokaiset (Riihimäen kirpputorilta), tajusin tämän hirvittävän puutteen ja lahjoitin näille kuudelle ihanalle uuden kodin astiakaapistamme.
Mies ei jostain käsittämättömästä syystä ollut näihin yhtä rakast...vakuuttunut ensisilmäyksellä, kuin minä. Mutta onneksi en antanut sen häiritä itseäni, ja lupailemalla jälkiruokailun kasvavan exponentiaalisesti, onnistuin selittämään, miksi nämä ovat suorastaan pakollinen hankinta. No, lautaset eivät vielä ole päässeet kovin montaa kertaa käyttöön asti, mutta eivät ne silti varmasti käyttämättä jää.
Pitääkin hakea vähän inspiraatiota vaikkapa täältä :
Tämä kirja on jo itsessään yksi suuri herkku! Tai oikeastaan monta pientä.
Erityisesti nämä muffinssiohjeet, joita kirjassa riittää, houkuttelevat koittamaan, josko kirjan ohjeiden avulla tosiaan saisi aikaan näin muhkeanmuhevia luomuksia!...
Ihan liian vähän olen hyödyntänyt näitä reseptejä, eli toteuttanut käytännössä. Osasyynä tähän saamattomuuteen on äärimmäisen epäkäytännöllinen keittokirjojen säilytykseni = epämääräinen pino kirjoja ja irtonaisia ohjeita paperinpalasilla, liian korkealla, keittiönkaapin hyllyllä. Haaveilen keittokirjahyllystä. Keittiön seinustalla tietenkin.
Kattaus on puoli ruokaa, vai miten se nyt menikään...
Mies ei jostain käsittämättömästä syystä ollut näihin yhtä rakast...vakuuttunut ensisilmäyksellä, kuin minä. Mutta onneksi en antanut sen häiritä itseäni, ja lupailemalla jälkiruokailun kasvavan exponentiaalisesti, onnistuin selittämään, miksi nämä ovat suorastaan pakollinen hankinta. No, lautaset eivät vielä ole päässeet kovin montaa kertaa käyttöön asti, mutta eivät ne silti varmasti käyttämättä jää.
Pitääkin hakea vähän inspiraatiota vaikkapa täältä :
Tämä kirja on jo itsessään yksi suuri herkku! Tai oikeastaan monta pientä.
Erityisesti nämä muffinssiohjeet, joita kirjassa riittää, houkuttelevat koittamaan, josko kirjan ohjeiden avulla tosiaan saisi aikaan näin muhkeanmuhevia luomuksia!...
Ihan liian vähän olen hyödyntänyt näitä reseptejä, eli toteuttanut käytännössä. Osasyynä tähän saamattomuuteen on äärimmäisen epäkäytännöllinen keittokirjojen säilytykseni = epämääräinen pino kirjoja ja irtonaisia ohjeita paperinpalasilla, liian korkealla, keittiönkaapin hyllyllä. Haaveilen keittokirjahyllystä. Keittiön seinustalla tietenkin.
Kattaus on puoli ruokaa, vai miten se nyt menikään...
Sieniäsieniäsieniä!!!
Tätä syksyä olen odottanut NIIN kauan ja hartaasti. Ensimmäinen syksy muutamaan vuoteen, ettei kaikki aika ole mennyt pelkkään muuttolaatikoiden purkamiseen ja uuden asunnon järjestelyyn.
Tänä syksynä pääsin lopultakin sieneen.
Ensimmäisen kerran selvisin sienimetsään heti syyskuun alussa. Tämä tapahtui Kiljavalla Nurmijärvellä. Siellä kangasta ja mäntymetsää riittää. Erittäin lupaavaa puolukka ja kangasrouskumaastoa. Ne lupaukset lunasti tämä tyytyväinen sienestäjä 4,9kg:n rouskusaaliilla. Aikaa tämän satsin poimimiseen metsässä meni reilu pari tuntia.
Semmoista oikeaoppisen romanttista sienikoria en valitettavasti omista, joten kannoin aarteet paperikasseilla kotiin. Sienipuukonkin virkaa toimitti säälittävästi tylsistynyt hedelmäveitsi.
Rouskuja on helppo ja mukava poimia, mutta ryöppäys tekee ne hieman isotöiseksi sieneksi. Koko päivä meni käytännössä sienisavotaksi tuolla saaliilla. Jätin loput sienet likoamaan yön ajaksi leivontakulhoon ja kahteen boolimaljaan, ja jatkoin sienten käsittelyä aamulla.
Lopulta satsi riitti kahdeksaan purkilliseen suolasieniä,
kolmeen pakasterasiaan ryöpättyjä ja esipaistettuja (neste pois, ilman rasvaa) sieniä,
sienisalaattisatsiin, sekä pellilliseen sienisämpylöitä,
pellilliseen kesäkurpitsa-rousku-paistosta, sekä pieneen satsiin jääkaappiin lähipäivien käyttöön.
Ajattelin lisätä tähän ohjeet salaattiin, paistokseen ja sämpylöihin, mutta olenkin jo hukannut ne johonkin... Palaan asiaan, jos ne jostain putkahtavat esille.
Tänä syksynä pääsin lopultakin sieneen.
Ensimmäisen kerran selvisin sienimetsään heti syyskuun alussa. Tämä tapahtui Kiljavalla Nurmijärvellä. Siellä kangasta ja mäntymetsää riittää. Erittäin lupaavaa puolukka ja kangasrouskumaastoa. Ne lupaukset lunasti tämä tyytyväinen sienestäjä 4,9kg:n rouskusaaliilla. Aikaa tämän satsin poimimiseen metsässä meni reilu pari tuntia.
Semmoista oikeaoppisen romanttista sienikoria en valitettavasti omista, joten kannoin aarteet paperikasseilla kotiin. Sienipuukonkin virkaa toimitti säälittävästi tylsistynyt hedelmäveitsi.Rouskuja on helppo ja mukava poimia, mutta ryöppäys tekee ne hieman isotöiseksi sieneksi. Koko päivä meni käytännössä sienisavotaksi tuolla saaliilla. Jätin loput sienet likoamaan yön ajaksi leivontakulhoon ja kahteen boolimaljaan, ja jatkoin sienten käsittelyä aamulla.
Lopulta satsi riitti kahdeksaan purkilliseen suolasieniä,
kolmeen pakasterasiaan ryöpättyjä ja esipaistettuja (neste pois, ilman rasvaa) sieniä,
sienisalaattisatsiin, sekä pellilliseen sienisämpylöitä,
pellilliseen kesäkurpitsa-rousku-paistosta, sekä pieneen satsiin jääkaappiin lähipäivien käyttöön.
Ajattelin lisätä tähän ohjeet salaattiin, paistokseen ja sämpylöihin, mutta olenkin jo hukannut ne johonkin... Palaan asiaan, jos ne jostain putkahtavat esille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)