torstai 22. syyskuuta 2011

Vielä kerran haluan olla SAKKOLIHAA!

Eilen toteutin lopultakin erään haaveeni ja kävin Kallio Rolling Rainbown järjestämässä Open Skatessa. Jo kolme kertaa olen ehtinyt paikan päälle katsomaan Derbymatsia Pasilan Urheilutalolle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vedin itse kaksiriviset nelipyöräiset jalkaan ja otin ensimmäiset bambipotkaisuni.


En osannut yhtään mitään, oli fyysisesti erittäin rankkaa ja henkisesti haastavaa. Ensimmäisen kerran tunsin itseni tyhmäksi jo varusteita pukiessa, eikä kerta jäänyt todellakaan viimeiseksi. Tänään on kaikki paikat aivan jumissa ja eritoten jalat ja reidet todella kipeät. Eli kaiken kaikkiaan erittäin hieno kokemus!!! On se vain pirun hieno laji!


Harjoittelimme lainaluistimilla ja suojilla sen ovaalin radan luistelua, kaatumisia yhdelle ja molemmille polville. Teimme muutamia muita harjotteita, sekä vähän lihaskuntoa ja venytyksiä. Lopuksi kokeneemmat rullaajat näyttivät miten jammataan. Tilaisuus kesti kuudesta yhdeksään ja suunnilleen kaksi tuntia siitä taisi mennä ensikertalaisillakin luistimilla!


Itse en ehtinyt jäädä katsomaan jameja loppuun, kun kiire Tavastialle painoi päälle. Olikin oikein mukava rentoutua treenin (- sillä todellinen treeni se jo oli!) jälkeen kuivan omenasiiderin äärellä. Vaikka täytyy myöntää, että Jericho Fuzzin ja Barbe-Q-Barbiesin keikat katsoin seinään nojaillen ja the Death of Gagarin jo istualtaan. Treenin jälkeen jalat olivat niin hapoilla, että jo portaiden käveleminen alas tuntui todella paljon, saati sitten muutaman tunnin seisoskelu Tavastialla! Onneksi älysin laittaa jalkaan suht matalakorkoiset buutsit!


Viime viikollahan makoilin suurimman osan viikosta kuumeessa, eikä flunssa ja yskä vieläkään ole hellittänyt. Senkin takia eilen oli niin rankkaa. Tosin kesän laiskottelu, jolloin ainoaksi urheiluksi jäi rannalle pyöräily tai "hauiskäännöt" nimeltä Mojitolasia huulille, varmaan selittää myös osansa tämän päivän lihasjumeista.


Joka tapauksessa nyt olisi aika päättää jatkaakko lajin parissa tämän Open Skate testikerran jälkeen. Koska nään sen lähinnä sulana hulluutena, että jättäisin tämän kokeilematta, päätös jatkaa ei ole vaikea tehdä. Helsingissähän on kaksikin seuraa, eikä minulla ole minkäänlaisia perusteita sille, kumman valitsisin. Kallio Rolling Rainbow nyt vain sattui järjestämään testikerran ensin, ja heidän Sakkoliha- eli alkeiskurssinsakin alkaa aiemmin, joten siinäpä ne perusteet sitten. Käsittääkseni KRR:n alkeiskurssi on myös huomattavasti halvempi, vaikkakin sitä on vaikea verrata, kun en ole aivan perillä, mitä kummankin seuran alkeiskurssi pitää sisällään. Eipä siinä sitten, kun varusteita tilaamaan ja seuraavia reenejä odotellessa..! Huh, hui, iik ja apua!


Ja vielä sananen Tavastian reissusta. Kaikki kolme keikkaa olivat oikein hyviä. Suhon muuvit ovat aina vertaansa vailla! Jericho Fuzz on niin erinomainen orkesteri, että oli hienoa nähdä se Tavastiallakin välistä jonkun Lepakkomiehen sijaan. Viimeksi Kallio Kukkii keikalla äänentoisto ja tekniikka tökkivät pahasti, joten nyt bändi sai tosiaan ansaitsemansa puitteet. Harmi, että väkeä oli vain vähän ensimmäisen keikan aikana.


Myös Barbe-Q-Barbies oli Kalliossa, mutta jostain käsittämättömästä syystä en oikein muista heidän esiintymistään siellä. Ihan hyvää tyttörokkia, vaikken olekaan mikään maailman suurin perusrokin ystävä. Heidän uusi balladinsa eritoten oli mukava ja hieno lisä keikkasettiin. Menevää musiikkia ja ihan uskottavaa rokkia, mutta jotenkin vähän tasapaksua...Barbeilla ei taida olla vielä oikein tarpeeksi omia biisejä, eikä ennen kaikkea riittävän paljon todella hyviä biisejä. Ainakin yksi coverikin kuultiin eilen.


The Death of Gagarin, jonka julkkarit olivat kyseessä, olikin aika uusi tuttavuus. Kotona aiemmin kuunnellusta levystä ei jäänyt oikein mitään muistikuvia, mutta ainakin livenä bändi toimi erittäin hyvin! Iso kuuden hengen kokoonpano. Näyttävää menoa. Greisi kitaristi! Koko bändi oli kyllä jokseenkin greisi. Mutta hienoa, toimivaa musiikkia. Pitää kuunnella levy uudestaan näin keikan jälkeen. Encorea emme jääneet kuuntelemaan, sillä oli jo todella myöhä, ja aamulla tiedossa aikainen herätys.


Kaiken kaikkiaan eilen oli hieno päivä!

(Kuvat: Google)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Girrrlpower!!!

On niin jännä päivä, ettei järki luista! Yritä siinä sitten opparia edistää...

Tänään pääsen vihdoinkin koittamaan jotain, mistä olen vain varovasti haaveillut viimeiset pari (?) vuotta. Katotaan miten ennakko-odotukset ja todellisuus kohtaavat. Seuraako jatkoa, vai jääkö homma siihen... Saa nähdä!

Illalla vielä lisää tyttöenergiaa:



Tänään kutsuu Tavastia ja The Dead of Gagarinin levynjulkkari keikka. Komppaamassa siis Barbe-Q-Barbies ja Jericho Fuzz.



Toivottavasti en missaa ensin aloittavasta Jericho Fuzzista pätkääkään, olen odottanut tätä Tavastian keikkaa, mutta illan menot uhkaavat mennä pikkusen päällekäin...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Black mermaid's plates

Eräs perustavanlaatuinen puute on vaivannut astiavalikoimaamme. Meillä ei ole ollut jälkiruokalautasia. Tosin tämä puute ei ole kenties ilmennyt millään lailla, enkä ollut sitä oikeastaan edes pannut merkille, mutta tarjonta loi (taas) kysynnän. Bongattuani nämä kaunokaiset (Riihimäen kirpputorilta), tajusin tämän hirvittävän puutteen ja lahjoitin näille kuudelle ihanalle uuden kodin astiakaapistamme.


Mies ei jostain käsittämättömästä syystä ollut näihin yhtä rakast...vakuuttunut ensisilmäyksellä, kuin minä. Mutta onneksi en antanut sen häiritä itseäni, ja lupailemalla jälkiruokailun kasvavan exponentiaalisesti, onnistuin selittämään, miksi nämä ovat suorastaan pakollinen hankinta. No, lautaset eivät vielä ole päässeet kovin montaa kertaa käyttöön asti, mutta eivät ne silti varmasti käyttämättä jää.

Pitääkin hakea vähän inspiraatiota vaikkapa täältä :


Tämä kirja on jo itsessään yksi suuri herkku! Tai oikeastaan monta pientä.


Erityisesti nämä muffinssiohjeet, joita kirjassa riittää, houkuttelevat koittamaan, josko kirjan ohjeiden avulla tosiaan saisi aikaan näin muhkeanmuhevia luomuksia!...


Ihan liian vähän olen hyödyntänyt näitä reseptejä, eli toteuttanut käytännössä. Osasyynä tähän saamattomuuteen on äärimmäisen epäkäytännöllinen keittokirjojen säilytykseni = epämääräinen pino kirjoja ja irtonaisia ohjeita paperinpalasilla, liian korkealla, keittiönkaapin hyllyllä. Haaveilen keittokirjahyllystä. Keittiön seinustalla tietenkin.


Kattaus on puoli ruokaa, vai miten se nyt menikään...


Sieniäsieniäsieniä!!!

Tätä syksyä olen odottanut NIIN kauan ja hartaasti. Ensimmäinen syksy muutamaan vuoteen, ettei kaikki aika ole mennyt pelkkään muuttolaatikoiden purkamiseen ja uuden asunnon järjestelyyn.

Tänä syksynä pääsin lopultakin sieneen.

Ensimmäisen kerran selvisin sienimetsään heti syyskuun alussa. Tämä tapahtui Kiljavalla Nurmijärvellä. Siellä kangasta ja mäntymetsää riittää. Erittäin lupaavaa puolukka ja kangasrouskumaastoa. Ne lupaukset lunasti tämä tyytyväinen sienestäjä 4,9kg:n rouskusaaliilla. Aikaa tämän satsin poimimiseen metsässä meni reilu pari tuntia.


Semmoista oikeaoppisen romanttista sienikoria en valitettavasti omista, joten kannoin aarteet paperikasseilla kotiin. Sienipuukonkin virkaa toimitti säälittävästi tylsistynyt hedelmäveitsi.

Rouskuja on helppo ja mukava poimia, mutta ryöppäys tekee ne hieman isotöiseksi sieneksi. Koko päivä meni käytännössä sienisavotaksi tuolla saaliilla. Jätin loput sienet likoamaan yön ajaksi leivontakulhoon ja kahteen boolimaljaan, ja jatkoin sienten käsittelyä aamulla.

Lopulta satsi riitti kahdeksaan purkilliseen suolasieniä,



kolmeen pakasterasiaan ryöpättyjä ja esipaistettuja (neste pois, ilman rasvaa) sieniä,

sienisalaattisatsiin, sekä pellilliseen sienisämpylöitä,


pellilliseen kesäkurpitsa-rousku-paistosta, sekä pieneen satsiin jääkaappiin lähipäivien käyttöön.



Ajattelin lisätä tähän ohjeet salaattiin, paistokseen ja sämpylöihin, mutta olenkin jo hukannut ne johonkin... Palaan asiaan, jos ne jostain putkahtavat esille.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Muoti myrkyttömäksi!

Greenpeacen teettämä tutkimus osoitti, että kuudesta testatusta H&M:n vaatteesta neljässä oli nonyylifenolietoksylaattia (NPE), joka hajoaa vedessä erittäin myrkylliseksi nonyylifenoliksi (NP). Kemikaalia löytyi siitä huolimatta, että H&M ilmoittaa kieltäneensä nonyylifenolietoksylaatin käytön vaatteidensa tuotannossa.

Adidas, Nike ja Puma ovat Greenpeacen kampanjan ansioista päättäneet poistaa kaikki vaaralliset kemikaalit koko tuotantoketjustaan. Nyt myös maailman toiseksi suurimman vaatteiden tuottajan H&M:n on poistettava myrkyt tuotannostaan.

Lisää tietoa asiasta Greenpeacen sivuilla.

Kesän aleshoppailun satoa. Aika paljon H&M:ltä...

Toivottavasti Henkkamaukka ottaa onkeensa ja parantaa tapansa! Onhan toki paljon mukavampi suosia sitä, joka toimii kivasti, kuin boikotoida pahantekijää.

Edit. 20.9.
Greenpeacen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen vaatejätti H&M ilmoitti tänään tiistaina poistavansa vaaralliset kemikaalit koko tuotantoketjustaan vuoteen 2020 mennessä, todennäköisesti jo aikaisemmin. H&M on neljäs suuri vaatealan yritys, joka on vastannut Greenpeacen haasteeseen poistaa myrkyt vaatteista.

Jee!! Hyvä H&M! Hienoa työtä GP, jälleen kerran!

Lisätietoa täältä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Let loose your inside catwoman!

Kymmenkunta vuotta sitten Sellaiset olisi saattanut bongata kenen tahansa nuoren naisen päältä. Ei tosin ehkä ihan samalla todennäköisyydellä, kuin nykyään näkee teinitytöillä näitä aikamme ihastuksia ja vihastuksia - leggingsejä. Muistan taannoin Niitä myytäneen ihan tavallisissakin kaupoissa, eikä vain jossain rokkikaupassa, joista kukaan genren saloihin vihkiytymätön ei ole koskaan kuullutkaan. Niitä käyttivät ihan tavalliset tytöt, sittemmin Niitä on näkynyt katukuvassa lähinnä Tuskan aikaan Helsingissä, tai kenties jonain iltana jonosta Tavastian edessä. Viime vuosina nettikaupat ovat varmasti osanneet auttaa linjoilla shoppailuun tottunutta, mikäli Tällaisten tarve on iskenyt. Reaalimaailmassa shoppailevan on ollut varminta suunnata Backstreetille, mikäli Moisilla on haluannut alaruumiinsa verhota. Tosin sekin on ollut tuuripeliä, joko Niitä on ollut, tai sitten ei. Joka tapauksessa, moneen vuoteen Niiden hankkiminen ei ole todellakaan ollut liian helppoa...

Mutta näin ei ole enää.

Nyt voit taas ostaa sellaiset näköjään mistä vain tusinaputiikista.

Nimittäin nahkahousut!

Sekä aitoja, että tekonahkaisia on tullut tänä syksynä bongattua eri kauppojen mallistoista. Nahkahameita, tekonahkaisia ja aitoja on kumpiakin ollut varmaan jo pari vuotta ihan kiitettävästi eri puljujen mallistoissa. Jopa mekkoja on näkynyt. Hieman jälkijunassa tulivat siis, mutta tulivat kuitenkin, nahkahousut. Tässä muutamia esimerkkejä:


Nahkahousut H&M:n malliin.

Vero Modan vastaavat.


Gina Tricotista niitä saa jopa viidessä eri värissä! (Musta, ruskea, vihreä, harmaa, punainen)

Ja kyllä. Inhokkikaupastani, eli GT:sta minäkin noudin omani. Mustat ja punaiset. Mustat ovat päässeet jo syyssäähän ulkoilemaan useamman kerran, punaiset vielä odottavat vuoroaan. Koitin Henkkamaukankin housuja, mutta ne eivät henkkamaukkamaiseen tapaansa istuneet minulle, eivät sitten millään. Vero Modan pöksyt bongasin vasta omani jo hankittuani, eli niitä en ole edes sovittanut. Huomattavasti GT:n housuja kalliimpina en varmaan tule sovittaneeksikaan, vaikka ehkä kannattaisi... Ehkä saamme odottaa taas seuraavat kymmenen vuotta uutta tarjontaa?

Tässä testaan pöksyjäni ensi kertaa tositoimissa!

Takki: second hand (Samaria-shop kirppis, Vallila/ Sturenkatu)
Huivi: Cyper Shop
Laukku: Äitin vanha
Vyö: second hand (UFF, Hakaniemi)
Housut: GT
Kengät: second hand (Helsingin Jäähallin kirppis)

En ole ihan varma, onko housujen vetoketjulla taipumusta alkaa aukeamaan itsekseen. Pari kertaa se on sen tehnyt, mutta voihan olla, etten vain itse ole vetänyt sitä kunnolla ylös asti. Tarkkailen tilannetta. Joka tapauksessa nämä ovat niin hyvin istuvat yksilöt, eli hinta-laatu suhde houkuttaisi ostamaan toisetkin mustat varastoon. Ja pakko myöntää, että nuo muutkin värit houkuttavat.

Inspiraatioksi syyspukeutumiseen:


(Kuvat: Google)

tiistai 13. syyskuuta 2011

Radio Rock Risteily V

Viidettä siis vietiin, vaikka tselleni tosin rockristeily oli ensimmäinen laatuaan.

Risteilylauantain koittaessa aikaa oli ruhtinaallisesti, eli koko päivänä ei ollut mitään muuta ohjelmassa, kuin selvitä satamaan ja laivaan, vieläpä melko myöhään iltapäivällä. Kiirehän siinä tietenkin lopulta tuli, enkä ehtinyt loihtia sen kummempaa rockmeikkiä, vaikka aikomus oli. Eli loppujen lopuksi meikki oli suurinpiirtein sama, kuin se on ollut kaikissa tämän kesän menoissa. (Tästäkö se jämähtäminen alkaa? Kuinka monen mutsi tai opettaja tai naapurin täti onkaan meikannut tismalleen samalla lailla, joka ikinen päivä since kaheksankytluvun?!)

Loppujen lopuksi saavuimme satamaan hirveällä kiireellä - ja tuntia liian aikaisin! No, jäipähän aikaa nautiskella hieman janojuomaa auringonpaisteisessa aulabaarissa.

Ja ennen kaikkea jäi aikaa viimeistellä manikyyri rockuskottavaksi! Ehdittiin myös katsella ihmisiä - mikä on aina mielenkiintoista, ja muutenkin menoa ja meininkiä. Joka tosiaan joillakuilla oli jo aika kova siinä vaiheessa.


Laivaan päästyämme ehdittiin vain nakata kamat hyttiin, ja heti olikin buffetaika. Onneksi, sillä oli aikamoinen nälkä jo siinä vaiheessa kun satamaan saavuttiin. Itsehän maistelin vain sievännaisellisesti lasillisen viiniä ja näitä pieniä kauniita herkkupalleroita ihan Marie Antoinettena.


Todellisuudessa noutopöytäaterioinnille ominaiseen tapaan söin tietenkin "koko rahan edestä". Ainakin yritys oli kova. Ja jälkeenpäin olo oli sen mukainen...

Ruuan jälkeen ehdittiin ihailla auringonlaskua, joka olikin erittäin upea. Milloinpa kuvat sille oikeutta tekisivät.




Päivän asu:

Paita: Morticia
Laukku: Secon hand
Housut: Gina Tricot
Vyö: Secon hand
Kengät: Secon hand

Bongattiin Sparzanzan pojat käytävällä nimmareita jakamassa. Ei oikein ollut mitään, mihin oisin nimikirjoituksen halunnut, kun myytävänä olevat levytkin olivat jo kotosalla levyhyllyssä, joten nappasin vain kuvan muistoksi.


Illan aikataulu osoittautui yllättävän tiukaksi. Ei siinä jäänyt paljon lorvimiseen aikaa, kun Kotiteollisuus jo aloittelikin keikkaansa. Hieman myöhästyttiin alkamisesta, mutta saatiin siitä huolimatta aivan loistavat istumispaikat toisesta kerroksesta. Erinomainen näköyhteys lavalle. Kuvat eivät silti onnistuneet kovinkaan kummoisesti. Oli kuitenkin mukava nähdä Kotiteollisuus pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi olla Ankkarock -09. Minun nähdäkseni Kotiteollisuus keräsi huomattavasti eniten jengiä katsomoon, kaikista illan esiintyjistä. Asiaa on tosin vaikea varmaksi sanoa, kun jokaisen keikan katsoi vähän eri puolilta salia ja kuvakulma voi vaikuttaa. Siitä huolimatta tämä on vahva veikkaukseni.


Ai niin, Kotiteollisuuden keikan aikana joku nainen tuli kuvaamaan minun tukkaani. En siinä melussa ihan tajunnut, mistä oli kyse, ja muutenkin menin hieman hämilleni... No, toivottavasti tuli hyviä kuvia =)

Illan asu:

Paita: second hand (Dom, Helsinki)
Korsetti: Backstreet
Hame: second hand (UFF, Hakaniemi)
Sukkahousut: Cyper Shop
Kengät: Spirit strore

Kotiteollisuuden jälkeen vuorossa oli Micke bändeineen.






Ja viimeisenä, ah, Sparzanza. Yllättäen kuvia ei paljon malttanut räpsiä. Nekin vähät, mitä muisti yrittää, eivät meinanneet onnistua. Joten parasta oli vain keskittyä keikkanautintoon.


Seuraavana päivänä käytiin lounaalla ja shoppailtiin vähän. Tosiaan, eihän ne Pomm...siis M.A. Numminen ja Pedro Hietanen olleetkaan sunnuntain esiintyjät. Never trust facebook :( Se oli ilmeisesti alkuperäinen suunnitelma, mutta sen sijaan sunnuntaina esiintyivätkin Kari Peitsamo ja Reckles Love. Jotka jäivät meidän osaltamme suosiolla väliin. Tallinnaan maihinkaan emme menneet, eikä se suunnitelmissa ollutkaan. Tallinnan reissut sitten erikseen kunnolla ja pidemmän kaavan mukaan.

Mmm...Smirnoff Ice!


Lauantaina meni joka tapauksessa myöhään, vaikkemme bändien lopetettua kovin kauan jääneet minnekään notkumaan. Oikeastaan painuimme itsekin pehkuun siitä syystä, että meno alkoi olla aika kuollut heti Sparzanzan poistuttua lavalta. Arvoitukseksi jäi, oliko jengillä niin heikko happi, vai onko rockkansa vain niin kunnollista porukkaa, että sänky kutsui juhlimista enemmän? Ehkä bileet sitten jatkuivat hyteissä niillä, kenellä jatkuivat.


Ihan hyvä reissu kokonaisuudessaan. Saa nähdä, ehkä vielä joku kerta uudestaan.